OPETUSHAVAINNOINTI VI

21.11.2016 

klo 12.30-15.45

Laurea ammattikorkeakoulu, Tikkurila

Lehtori: Maarit Koskinen

SOSIONOMI-KOULUTUS

Olin seuraamassa Laurean ammattikorkeakoulussa sosionomi-opiskelijoille suunnattuja opetustunteja. Havainnointipäivän tunnit kuuluivat Varhaiskasvatuksen pedagoginen osaaminen (10 op) kokonaisuuteen. Päivän pääteemana oli avata uuden Valtakunnallisen Vasun (varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden) sisältöjä. 

        

**Opetushallitus on määrännyt 18.10.2016 uusista varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee ottaa perusteiden mukaiset uudet paikalliset suunnitelmat käyttöön 1.8.2017 alkaen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatus- suunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatimista ohjaa erityisesti varhaiskasvatuslaki, jossa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen sekä varhaiskasvatuksen tavoitteista. Esiopetus, jota säätelee perus- opetuslaki,osa varhaiskasvatusta. Esiopetusta ohjaa Opetushallituksen määräyksenä annettu Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

Vasun perusteet 2016: http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

TUNTISISÄLLÖT

Klo 12.30-14.15

Kurssisisällön ja päivän teeman avaaminen: Opettaja aloitti tunnit kertaamalla opiskelijoiden kanssa Varhaiskasvatuksen pedagoginen osaaminen 10 op kurssisisällön. Samalla käytiin läpi iltapäivän pääteema.

Edellisen tunnin tehtävän purku: Osa opiskelijoista oli osallistunut Varhaiskasvatuksen amk-päivään 16.11.2016 ja tunnit käynnistyivät ks. päivän koonnilla, jossa opiskelijat jakoivat työpajoissa opittuja asioita ja kokemuksia muille opiskelijoille.  Aiheina olivat mm. S2-opetuksessa käytettävät kielitietoiset toiminnalliset menetelmät kuten musiikin käyttö S2-opetuksessa sekä tutustuminen sanasäkki-menetelmään.  

Vasu 2016: Tuntien pääteemana oli avata uudessa vasussa esiin tulevan osallisuuden roolia varhaiskasvatuksessa. Opettaja avasi uutta vasua ensin teoriatasolla, jonka jälkeen pureuduttiin miettimään kuinka lasten ja perheiden osallisuus on näkyvissä päivähoidon arjessa. Tunnilla avattiin myös lapsen henkilökohtaisen vasun käyttöä päivähoidossa. Opiskelijat saivat tutustua Vantaan Kaupungin vasu-pohjaan pienryhmissä. Pienryhmien tehtävänä oli arvioida nykyistä lapsen henkilökohtaista vasurunkoa ja miettiä niin vanhemman kuin työntekijän roolista käsin, että mitkä lomakkeen aiheista olisi helppoja ja mitkä haastavia käsitellä.

Klo 14.15 -14.30 Tauko

Klo 14.30-15.45  

Lapsen osallisuus päiväkodissa:

Opiskelijat jaettiin pienryhmiin, jossa heidän tehtävänä oli keskustella Vasun kautta esiin tulevasta lapsen osallisuuden tukemisesta päiväkodissa. Opiskelijoiden tuli miettiä, kuinka lapsi voi itse vaikuttaa omiin asioihinsa/toimintaan päivähoidossa. 2 min porinatuokion jälkeen ajatukset koottiin suullisesti yhdessä ja opettaja kirjasi vastaukset fläpille. Tehtävän jälkeen opettaja kävi läpi osallisuuden tasot (Harry Shier).

Pro Gradu-tutkielmia lasten osallisuudesta päiväkodissa:

-      Lapsen osallisuuden mahdollistaminen päiväkodin toimintakulttuurissa. Pro-gradu tutkielma: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/23778/lapsenos.pdf?sequence=1

       Osallistava vuorovaikutuksen malli lasten osallisuuden mahdollistajana. Pro Gradu-tutkielma: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/25307/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201009302820.pdf?sequence=1

Lasten stressi päiväkodissa:

Tunnin viimeisenä aiheena oli lapsen stressi päiväkodissa. Opiskelijat kävivät suullisesti läpi erilaisia lapsille suunnattuja rentoutusmenetelmiä ja opettaja johdatteli opiskelijat lasten stressi päiväkodissa-aiheeseen videomateriaalin kautta. 

Lapsen stressi päivähoidossa on aiheena hyvin tärkeä ja laaja, joten tästä aiheesta saisi hyvin toteutettua laajemman kokonaisuuden. Toivottavasti aihetta lähdetään jatkotyöstämään seuraavilla tunneilla, sillä muuten se saattaa jäädä liian irralliseksi. Aihetta olisi voinut kenties lähteä avaamaan siten, että millaiset asiat ovat vaikuttamassa lasten stressiin päiväkodissa ja mitä stressiä ehkäiseviä keinoja päiväkodin arjessa on käytössä lapsen stressin ehkäisyyn. Videomateriaali. Lasten stressi päiväkodissa:

http://areena.yle.fi/1-3337598 

Opetusmenetelmistä

Opettaja yhdisti opetuksessaan behavioristista sekä konstruktiivista opetusta. Vasua avattiin luentomaisesti ja opettajajohtoisesti Power-point esityksen kautta ja luentoon yhdistettiin sujuvasti niin opettajan kuin opiskelijoiden omakohtaisia käytännön työkokemuksia varhaiskasvatuksen parista. Osaamista rakennettiin näin ollen hyödyntäen hankittua osaamista. Opettaja antoi opiskelijoille riittävästi aikaa jakaa omakohtaisia kokemuksia varhaiskasvatuksen parissa työskentelystä. Lisäksi opettaja käytti opetuksessa videomateriaalia opetuksen tukena.

Opiskelijoiden osallistuminen ja työrauha

Itse jäin miettimään, että kuinka luokan ns. hiljaisia opiskelijoita saisi rohkaistua enemmän osallistumaan, sillä tuntien aikana jo kävi selväksi, että luokassa oli selkeästi havaittavissa kahtia jako osallistumisen suhteen. Tämä näkyi siten, että keskustelua kannattelivat aina samat opiskelijat, joilla oli sanottavaa asiaan kuin asiaan. Sitten oli ne opiskelijat, jotka eivät rohkaistuneet osallistumaan yhtä avoimesti tai lainkaan keskusteluun. Opettaja kertoikin tuntien päätteeksi huomioivansa hiljaisempia opiskelijoita osallistumaan opetukseen erilaisin pedagogisin keinoin kuten kiinnittämällä huomiota pienryhmätehtävissä ripottelemalla ”kaveruksia” eri pienryhmiin ja vaikuttamalla ryhmäjakoon niin, että ryhmistä tulisi mahdollisimman ”kirjavia”.

Tästä ns. kahtiajaosta huolimatta oli upea nähdä, kuinka hienosti opiskelijat kuuntelivat opetusta, ohjeita ja reflektoivat oppimistaan. Työrauha ei olisi voinut olla parempi, opiskelijat olivat erittäin itseohjautuneita ja heistä näkyi hyvin nopeasti innostuneisuus opetettavaan aihealueeseen.

Mitä jäi käteen tästä opetushavainnoinnista?

Oli mielenkiintoista päästä näkemään millaista opetus on ammattikorkeakoulun puolella tänä päivänä. Itse valmistuin sosionomiksi vuonna 2003 ja täytyy myöntää, että ajatus opettamisesta ammattikorkeakoulun puolella on mietityttänyt sen suhteen, että olisiko minulla riittävästi osaamista opettamaan siellä. Opetushavainnointipäivän teemat olivat itselleni työni kautta todella tuttuja ja koin, että minulla olisi niistä paljon ajankohtaista tietoa ja käytännön osaamista. Tämän havainnointikerran kautta nousi ajatus, että kenties opettaminen esimerkiksi sosionomi-koulutuksessa voisi olla mahdollista tulevaisuudessa. Yleisesti ottaen amk:n puolella kaivataan nykyistä enemmän ns. käytännön osaajia, joilla on ajankohtaista sekä työelämälähtöistä tieto-taitoa. Mahtavia ahaa-elämyksiä ja henkilökohtaista uraohjausta siis täynnä tämän havainnointikerta!

Suljettujen ovien taakse pääsee avaamalla lukon
ja kurkistamalla uteliaasti ovesta sisään.

Maahanmuuttajien uraohjaus, osa 3 (1.2)

Maahanmuuttajien työllistyminen & työelämälähtöiset oppimisympäristöt

Työllistyminen on yksi tärkeimmistä maahanmuuttajan kotoutumisen päämääristä. Valitettavasti työllistymisen polku saattaa usein olla hyvin mutkainen ja tuolla polulla maahanmuuttaja saattaa pahimmillaan eksyä vääriin suuntiin.  Parhaimmillaan voi löytää mutkien kautta oikealle polulle, joka johtaa työllistymiseen. Tämä vaatii järkevää ja yksilöllistä uraohjausta, jossa huomioidaan yksilön erilaiset lähtökohdat, mahdolliset tuen tarpeet sekä vahvuudet.

Maahanmuuttajan työllistymiseen uudessa maassa ovat vaikuttamassa mm. henkilön lähtömaasta saama koulutus ja työkokemus. Pidempään opiskelleilla on enemmän valmiuksia hyvien opiskelutaitojen myötä opiskella ja työllistyä myös Suomessa. Olipa koulutushistoria mikä tahansa, maahanmuuttaja tarvitsee työllistymistä tukevaa uraohjausta, sillä hyvällä ja oikein ajoitetulla ohjauksella on suuri merkitys työllistymisen kannalta. Tarvitaan myös maahanmuuttajan omaa motivaatiota, työpanosta ja omaa vastuuta oman työllistymisen kannalta. Asiassa on yhtä monta puolta kuin on ihmisiäkin tällä pallolla. Meillä kaikilla on oma elämäntarina ja maahanmuuttajien kohdalla tämä tarina on vaikuttamassa siihen, kuinka kukin pystyy omaksumaan uuden työkulttuurin sääntöineen ja tapoineen. Oman lähtömaan työkulttuuri on saattanut olla hyvin erilainen, minkä vuoksi on tärkeää, että maahanmuuttaja saa riittävästi koulutusta siitä, mitä on suomalainen työelämätieto ja –kulttuuri. Mutta ainoastaan teoriapitoinen työelämäkoulutus ei riitä. Tarvitaan yhteistyötä työelämän kanssa.


Työllistymisen kivikot

Maahanmuuttajan työllistymisen kannalta on tärkeätä mm. riittävän kielitaidon ja ammatillisen osaamisen hankkiminen sekä suhdeverkoston rakentaminen. Näiden taitojen karttuminen vie maahanmuuttajalta runsaasti aikaa. Jotain on kuitenkin pahasti pielessä kun silmäilee sitä, kuinka pitkä, mutkainen ja kivinen maahanmuuttajan työllistymisen polku usein on. Työllistymisen esteinä saattavat toisinaan työelämän tiukat ammattivaatimukset sekä työnantajien ennakkoluulot työnhakijan etnisen taustan tai puutteellisen kielitaidon vuoksi. Mielestäni yksi kritiikin kohde on myös se, että suomalainen koulutusjärjestelmä ei perinteisen mallin mukaan pysty vastaamaan niihin tarpeisiin, joita maahanmuuttajien työllistyminen vaatii. Suomalainen koulutusjärjestelmä toimii verrattain hyvin suomalaisten keskuudessa. Entä kuinka hyvin se vastaa maahanmuuttajien erityistarpeisiin? Esimerkiksi silloin kun suomen kieli on puutteellinen ja perinteinen teoriavoittoinen opetus ei maistu hunajalle? Kun vastassa on opiskelija, jolla on puutteita opiskelutaidoissa, mutta joka on lapsesta saakka oppinut asiat käytännönläheisesti töitä tehden?

Maahanmuuttajan urapolku kohti työelämää on liian usein liian kivikkoinen ja hidas

Työelämälähtöinen oppiminen vastaa työllistymisen haasteisiin

Koulussa toki opitaan teoriatasolla työelämätaitoja, mutta yhä useamman maahanmuuttajaopiskelijan tulisi päästä oppimaan työelämätaitoja käytännönläheisesti. Tuolloin puhutaan työelämälähtöisestä oppimisympäristöstä, missä opitaan työelämään ja tiettyyn alaan tarvittavia taitoja aidoissa työympäristöissä, missä opettajan ohjauksen lisäksi korostuu ennen kaikkea työpaikalla tapahtuva ohjaus. Näin ollen työnantajilla ja työpaikkaohjaajilla on valtava merkitys uraohjauksen ja työllistymisen kannalta.

Työelämälähtöisten oppimisympäristöjen kehittämiseen on herätty myös työ- ja elinkeinoministeriön sekä Sitran suunnalla, joiden tavoitteena kouluttaa ja työllistää vähintään 2 000 maahanmuuttajaa seuraavien kolmen vuoden aikana. Tässä yhteishankkeessa maahanmuuttajille tarjotaan työelämälähtöistä koulutusta, joka tukee heidän työllistymistään. Työpaikkoja voi löytyä esimerkiksi rakennus-, kiinteistö-, palvelu-, ravintola-, hoiva- ja ICT-aloilta. Tavoitteena on nopeuttaa maahanmuuttajien työllistymistä. Hankkeessa pyritään siihen, että koulutettavat maahanmuuttajat siirtyvät töihin keskimäärin neljä kuukautta koulutuksen alkamisesta. Koulutus jatkuu tuon jälkeen työn ohessa työpaikalla ja sisältää sekä kielen, kulttuurin että ammatillisten valmiuksien opiskelua. Hanke toteutetaan valtakunnallisesti yhteistyössä työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa ja se kestää vuoden 2019 loppuun saakka. Hanke rahoitetaan yksityisellä pääomalla, jossa sijoittajat rahoittavat toiminnan ja kantavat siihen liittyvät taloudelliset riskit. Julkinen sektori maksaa vain, jos työllistymistavoitteet saavutetaan. 
http://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/uuden-kokeilun-tavoitteena-tyollistaa-tuhansia-maahanmuuttajia

Työelämälähtöisten koulutusten kehittämiseen ovat herännet monet muutkin työnantajat. Tästä esimerkkinä Fazer, joka käynnisti elokuussa 2016 yhteistyössä Diakonissalaitoksen ja ELY-keskuksen kanssa 125 mahdollisuutta työelämään -rekrytointikoulutushankkeen, jonka tavoitteena on tarjota mahdollisuus niille henkilöille, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia työllistyä. Koulutuksessa jokaiselle laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma, joka perustuu hakijan aiempaan kokemukseen ja osaamiseen sekä mahdollisiin haasteisiin työelämässä. Koulutus antaa lyhyessä ajassa mahdollisimman hyvät työelämän valmiudet ja varsinainen työssä oppiminen tapahtuu yhteistyössä Fazerin kanssa. 

https://www.hdo.fi/tietoa-meista/186-ajankohtaista/536-125-mahdollisuutta-tyoelamaan-etenee

Maahanmuuttajien työllistymisen tukemiseksi ja nopeuttamiseksi olisikin olennaista, että myös ammatilliset oppilaitokset heräisivät siihen tosiasiaan, että työllistämisen edistämisen kannalta on olennaista kehittää huomattavasti enemmän yhteistyötä työnantajien sekä yritysten kanssa. Työelämälähtöisen koulutuksen kautta lopputulos saattaa olla win-win-win, jossa voittajia ovat opiskelija työllistyessään, oppilaitos saatuaan ansiomitalin siitä, että opiskelija on valmistunut ammattiin sekä työantaja saatuaan palkkalistoilleen hyvän työntekijän. Sekä unohtamatta sitä, että maahanmuuttajien nopea työllistäminen säästää valtion työmarkkinatukea, kotoutumiskoulutuksen kustannuksia ja kasvattaa verokertymää.  Eli tämän mukaan työelämälähtöisten oppimisympäristöjen kehittämisessä kaikkien pitäisi olla voittajia vai mitä?

Entä mitä se vaatii onnistuakseen?

Kysymys kuuluukin, että mitä työelämälähtöisen oppimisympäristön kehittäminen vaatii oppilaitoksilta ja työnantajilta? Joustavuutta ja yhteistyötä. Mitä se vaatii työpaikkaohjaajilta? Joustavuutta, koulutusta ja resursseja ohjaukseen. Työpaikalla tapahtuvassa koulutuksessa maahanmuuttaja tarvitsee luonnollisesti enemmän ohjausta työpaikkaohjaajalta ja koko työyhteisöltä. Hyvä työhön perehdytys tukee maahanmuuttajan ammatillisen osaamisen tunteen ja identiteetin rakentumista uudessa ympäristössä. Perehdytyksen kautta tulisikin tehdä maahanmuuttajan olemassa olevaa osaamista näkyväksi ja toisaalta osoittaa niitä kohtia, joissa on kehitettävää. Työntekijän näkökulmasta maahanmuuttajataustaisen opiskelijan perehdytys vaatii varmasti enemmän resursseja ja ammatillista lisäkoulutusta, jolla pyritään takaamaan laadukas työpaikkaohjaus. Työpaikkaohjaajille onkin tarjolla erilaisia koulutuksia, joiden kautta he saavat tarvittavia taitoja ohjata maahanmuuttajataustaista opiskelijaa työpaikalla, tästä hyvänä esimerkkinä Petmo- ja Mukaan!-hankkeet, jotka ovat kehittäneet kyseistä koulutusta.  (Vartiainen-Ora, P 2013, 330-332.)                                                                                                                                                                                       Petmo-hanke: http://ec.europa.eu/social/esf_projects/project.cfm?id=10160&lang=fi

OPH: http://www.oph.fi/download/143209_Tyopaikkaohjaajan_koulutus_2012.pdf

http://www.oph.fi/download/146332_Tyopaikkaohjaajan_osaamiskartta.pdf

Entä mitä työelämälähtöinen koulutus vaatii maahanmuuttajalta itseltään? Joustavuutta, riittävää suomen kielitaitoa ja -työelämätaitoja, motivaatiota ja oikeaa ajoitusta. Kuten jo aikaisemmin totesin, meillä jokaisella on oma elämäntarina ja tämä tarina vaikuttaa myös erilaisiin työllistymisen polkuihin. Toiselle työelämälähtöinen koulutus sopii mainiosti kun taas toinen saattaa hyötyä ”koulumaisemmasta” opintopolusta. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että sanat työelämälähtöisyys, joustavuus ja yksilöllisyys ovat tämän päivän koulutuksen ja tehokkaamman työllistymisen pääteemoja, mihin pyritään myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformilla, joka on Sipilän hallituksen yksi kärkihankkeista. Reformin tavoitteena on uudistaa ammatillinen koulutus osaamisperustaiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi, joten nyt ja tulevaisuudessa tullaan lisäämään työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja.

http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen

P.S Lue esimerkki Mercurian joustavista ja työelämälähtöisistä opintopoluista täältä:

 http://minnanopeblogi.blogspot.fi/2016/09/opetusseuranta-1-yksilolliset-joustavat_26.html

Lähteet:

http://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/uuden-kokeilun-tavoitteena-tyollistaa-tuhansia-maahanmuuttajia

https://www.hdo.fi/tietoa-meista/186-ajankohtaista/536-125-mahdollisuutta-tyoelamaan-etenee

http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen

http://www.oph.fi/download/143209_Tyopaikkaohjaajan_koulutus_2012.pdf

Vartiainen-Ora, P. 2013: Kulttuurien välinen ohjaus ja kaksisuuntainen perehdytys työelämässä.  Teoksessa V. Korhonen & S.Puukari (toim.)Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö.